Historia


History in English

Olen ollut jo pienestä pitäen koiraihminen henkeen ja vereen. Vuosia yritin saada vanhempiani ottamaan meille koiraa, mutta turhaan. Ei koiraa kerrostaloon, oli vastaus. Muutimme sitten viimein omakotitaloon ja kun kaverini tutun kultainennoutaja sai vahinkopennut 1992, meille tuli vihdoinkin pentu!

Bella oli kaikkea muuta paitsi sitä minkälaiseen koiraan vanhempani olisivat alunperin suostuneet. Pienikokoinen ja puhdasrotuinen koira vaihtui suureen ja karvaiseen coctailiin kultaista ja jotain tuntematonta. Ulkomuodollisesti Bella olikin melkoisen paljon kultaisen noutajan näköinen, ja se olikin pentua valitessa yksi suurimmista kriteereistäni (joo, tosi fiksut kriteerit...). Koska halusin kovasti puhdasrotuista koiraa, pennun tuli näyttää kultaiselta enkä näin ollen halunnut edes katsella sen mustaruskean värisiä siskoja joihin isäni katse ensimmäisenä kiinnittyi. Luonteensa Bella oli kuitenkin tainnut periä enemmän tuntemattomalta isältään. Se oli melkoisen kovapäinen ja karkaili pihalta alituiseen nuorempana. Siinä sitä riitti oppimateriaalia ensimmäiseksi koiraksi! Bellalle kehittyi n. vuoden ikäisenä paukkuarkuus joka pysyi läpi sen elämän. Uudet vuodet olivat kamalia kokemuksia. Lopulta sen paukkuarkuus paheni ääniarkuudeksi. Se pelkäsi pienempiäkin kodin ääniä ja sai pahoja paniikkikohtauksia. Sen panikoitua parin viikon ajan joka päivä päätin, että nyt on sen aika lähteä parempaan paikkaan. Toukokuussa 2001 Bella lopetettiin 8,5 vuoden ikäisenä.


Olin jo alusta alkaen erittäin kiinnostunut koiranäyttelyistä ja toivoin saavani puhdasrotuisen koiran, jonka kanssa voisin käydä näyttelyissä. Pidin erityisesti isoista roduista, mitä isompi sen parempi! Vanhempani olivat jälleen erimieltä asiasta ja sanoivat, että meidän taloon ei lehmänkokoisia koiria tule. Niinpä kohtalo puuttui peliin ja pääsin Suomen Ajokoirajärjestöön työharjoittelijaksi. Siellä tapasin Jaana Hirvosen (Leppiaho), joka sai minut kiinnostumaan Cavalier kingcharlesinspanielista.

Jaanalla oli vajaa kaksivuotias uros, joka etsi uutta harrastavaa kotia ja kuin ihmeen kaupalla sain vanhempani suostuteltua ottamaan tuon koiran meille "koe ajalle". Niinpä meille tuli jouluna 1996 ensimmäinen cavalieri uros FIN & S MVA Jablen Knight Joker, "Jokeri". Näyttelyt ja agility veivät täysin mukaansa, ja kun Jokeri tuli muotovalioksi piti tietysti saada uusi näyttelykoira vietäväksi... Jokeri oli luonteeltaan tyypillinen cavalier, aina hösöttämässä ja mukana kaikessa. Sillä oli pakonomainen tarve saada keskustella taukoamatta kun jotain tapahtui. Se olikin sen rasittavin piirre, jatkuva haukkuminen! Näyttelyissä ja kisoissa kaikki varmasti kuulivat missä boxissa vedettiin Jokeria eteenpäin... Kaikessa rasittavuudessaan se oli kuitenkin mitä ihastuttavin persoona. Sen kanssa oli mukava tehdä mitä tahansa koska se halusi tehdä ja kesti hyvin toistoja sekä minun virheitäni. Jokerilla kuului sydämen sivuääni 8-vuotiaana ja tuon vaivan vuoksi se lopulta päästettiin pilven reunalle kesällä 2004.


Loppuvuodesta 1997 meille tuli blenheim urospentu FIN & S MVA Jablen Senator, "Nuutti". Tosin lupa uuteen pentuun tuli vasta, kun lupauduin luopumaan kahdesta kanistani. Nuutti oli oikea ongelmapentu. Kuinka noin pieni koira voikin saada sellaista tuhoa aikaiseksi! Se kärsi eroahdistuksesta ja hajotti petivaatteet palasiksi yksin ollessaan, se söi vanhemmiltani ainakin kolmet silmälasit, kyniä, kaukosäätimiä yms. Ongelmat saatiin lopulta ratkaistua ja Nuutista tuli oikein hyväkäytöksinen herra, jolla oli silmää naiskauneudelle. Murrosiän jälkeen sen maailman täyttivät ihanaiset nartut joiden vuoksi liuettiin agilityradoilta yleisön joukkoon tai käytiin Tokon paikallaolon aikana haistamassa sitä vieressä olevaa neitokaista (jonka jälkeen palattiin tietysti takaisin omalle paikalle makaamaan, eihän se emäntä voinut huomata..). Nuutti oli helppo kouluttaa, mutta en kisannut sen kanssa paljoakaan juuri tuon narttujen perässä juoksemisen vuoksi. Luonnetestistä saatiin 184 pst. Syksyllä 2003 Nuutti muutti lopulta Ruotsiin 6-vuotiaana. Sillä todettiin sydämen sivuääni hieman vajaa seitsemän vuotiaana, ennen sitä se ehti saada muutaman pentueen myös Ruotsissa.


Vuonna 1999 Jaanalle syntyi pentue, jossa oli vain yksi ruby pentu. Vanhempani olivat sanoneet tiukkaan sävyyn, että meille ei sitten tule enää yhtään eläintä lisää (koirien lisäksi meillä oli kissa, rottia ja kaloja.). En siis voinut noin vain ottaa uutta pentua. FIN & S MVA Jablen Xebastian tulikin meille aluksi vain "koulutettavaksi". Kun Xebastian oli ollut koulutettavana kaksi kuukautta, vanhempani tyytyivät vain toteamaan "tuo koira ei taida olla lähdössä minnekään". Xebastiania helpompaa koiraa ei voi olla olemassakaan! Se suorastaan palvoi minua, ja olisi varmasti keksinyt keinon päästä kuuhun jos olisin sitä siltä pyytänyt. Olinkin erittäin yllättynyt kun kävimme luonnetestissä ja Xebastian sai huimat 240 pistettä! Se ei pelännyt mitään. Se oli joka tilanteessa edessäni niin pitkällä kuin remmi antoi myöten, hyökkäsi pelottomasti mörköreen kimppuun ja huomattuaan sen nukeksi pissasi tyynesti sen päälle. Karvakaan ei värähtänyt kun pusseja vedettiin sen nenän edestä ylös. Tuomareiden hyökätessä se oli hampaat irvessä puolustamassa ja heti hyökkäyksen loputtua hyppi häntä heiluen syliin. Toisen näin upea luonteisen koiran saaminen olisi oikea lottovoitto. Xebastianin kanssa oli mahtavaa kisata agilityssa, koska se nautti siitä niin valtavasti. Pääsimmekin nopeasti 3-luokkaan, josta saatiin myös kaksi nolla voittoa. Agilityvalion arvo jäi pienestä kiinni, kun Xebastianille tuli viisi vuotiaana sivuääni ja vauhti radalla hiljeni huomattavasti. Vuonna 2005 Xebastian lähti viettämään eläkepäiviään perheeseen, jossa se ainoana koirana sai olla kaiken huomion keskipisteenä. Xebastian jouduttiin lopettamaan 2008 kun se vanhemmiten menetti näkönsä ja sen myötä elämänilonsa.


Olin haaveillut jo pitkään tricolour värisestä Cavalier pojasta ja keväällä 2000 haaveeni vihdoin toteutui kun kotiin saapui FIN & N MVA Jablen Azzarro, "Zorro". Zorro oli pentueen ainoa tricolour uros, ja se valittiin heti syntymänsä jälkeen vain ja ainoastaan värinsä vuoksi... Jep, minäkin olen sortunut siihen! Missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä, etteikö se olisi tarpeeksi hyvä muilta ominaisuuksiltaan ja hyvähän siitä lopulta tulikin. Zorro oli Jokeria ja Xebastiania kevyempi uros ja liikkuessaan näytti kuin se olisi liitänyt kuin perhonen. Zorro oli luonteeltaan erittäin pehmeä ja oikea mamman poika. Itselläni oli aluksi vaikeuksia oppia käsittelemään niin pehmeää koiraa kun olin tottunut huomattavasti jääräpäisempiin yksilöihin. Se oli myös todella yksinkertainen tyyppi, minkä vuoksi saikin lempinimekseen Tollo. Pentuna Zorron kanssa sai tehdä töitä että rohkeutta saatiin lisää. Raukka sai pentuna vielä negatiivisia kokemuksia kun toinen koira kävi sen kimppuun koirapuistossa. Vei kauan aikaa saada poika taas luottamaan toisiin koiriin ja ihmisiin. Ajan myötä Zorro sai kuitenkin reilusti lisää itsevarmuutta ja päästiin harrastamaan myös agilitya. Sen kanssa ei ollut tarkoitus lähteä kisaamaan virallisesti aglityssa, sillä vaikka se piti lajista, ei sillä ollut siihen sellaista paloa kuten Xebastianilla ja Jokerilla. Onnistuimme kuitenkin voittamaan jostakin epävirallisesta kisasta ilmaisia startteja, joten eihän niitä nyt voinut jättää käyttämättäkään. Keväällä 2005 Zorro muutti Nuutin tapaan Ruotsiin siitosurokseksi.


Kesällä 2000 lähdimme Jaanan kanssa viemään cavaliereja Mikkelin näyttelyyn ja Jaana oli hommannut meille yöpymisen kiharaleiriltä. Se oli ensimmäinen kerta kun näin niin monta kiharaa ja ihastuin rotuun heti. Parin päivän päästä sain tietää, että ruskea kihara uros hakee uutta kotia ja siltä katsomisreissulta tulin kotiin ensimmäisen kiharani Pentin, Curlicue's Play With Joyn kanssa. Pentti veti sydämeni täysillä mukaan noutajamaailmaan. Se oli avoin, ystävällinen ja hyvin energinen poika. Muistan kuinka opetin sitä uimaan oikealla tavalla, se kun räpisteli aivan liian pystyssä aluksi. Heittelin sille dummyja veteen ja kun se vihdoin uskalsi lähteä niitä hakemaan pelkäsin sen hukkuvan ja hyppäsin itse vaatteet päällä sen perään. Pidin sen takapäätä ylhäällä että se hoksaisi oikean uintityylin ja sehän hoksasi hyvin nopeasti. Fiilis oli aivan mahtava! Se ui! =) Niin sitä sitten lähdettiin likomärkänä ajamaan hiekkamontulta kotiin, vaan olihan tyytyväinen emäntä tuona iltana. Paljon ehdittiin Pentin kanssa kokea lyhyessä ajassa. Käytiin opettelemassa myös agility esteet ja tottistakin reenattiin. Valitettavasti yhteinen aikamme jäi hyvin lyhyeksi. Neljän kuukauden päästä Pentin saapumisesta jouduin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä ja Pentti lopetettiin epilepsian takia.


Pentti jätti kotiimme kiharan kokoisen aukon, johon kaipasin täyttäjää. Puolen vuoden odotuksen jälkeen keväällä 2001 sain tietää, että minulla olisi mahdollisuus saada Englannista kiharan narttupentu. Mietin kuinka oikein selviäisin nartun kanssa, kun talo oli täynnä uroksia, mutta päätin kuitenkin ottaa pennun. Niinpä Zorro sai leikkikaverikseen ruskean kiharanartun, Kanelin, C.I.E IE & NO MVA CelticV-07 Springcurl Keepthefaith, josta tuli Cimramin kennelin kantanarttu. Kaneli oli hyvin rauhallinen pentu, mutta melkoinen tuholainen jäädessään yksin asuntoon. Sen erikoisalaa oli roskapussin kaivaminen kaapista ja sen levittäminen ympäri kämppää. Joskus tuntuu että tuo ominaisuus on periytynyt myös jälkipolville...


Samana kesänä 2001 laitoin vielä toisen kiharanartun, silloin vuoden ikäisen Rosin, FIN MVA Curlicue's Rosy Memory. Rosin kanssa päästiin kokeilemaan kunnolla noutajien metsästyskokeita ja parempaa "harjoittelu" kappaletta ei olisi voinut olla. Rosi oli aina valmis toimintaan. Sillä oli aivan valtava miellyttämishalu ja se jaksoi toistoja todella hyvin. Rosi oli ensimmäinen noutajani joka läpäisi taipumuskokeen ja pääsimme kokeilemaan NOME startteja. Kun saatiin ensimmäistä kertaa ALO-2 tulos olin aivan pilvissä! Kyllä se vaan on niin upeaa nähdä oman koulutuksensa tulos tuollaisessa kokeessa. Tässä kohtaa ei enää ollut paluuta entiseen, noutajat olisivat ja pysyisivät osana laumaa. Valitettavasti Rosin lonkat alkoivat vaivata pahoin sen jälkeen kun se reilu pari vuotiaana vihdoin kehitti massaa runkoonsa. Puoli vuotta tein töitä itseni kanssa ennen kuin kykenin tekemään lopullisen päätöksen ja kesällä 2003 Rosi päästettiin metsästämään sinne missä kipua ei tunnu.


En koskaan suunnitellut ottavani labradorinnoutajaa, mutta niin vain kävi, että kesällä 2002 laumaan saapui keltainen labbis uros Tawastway's Hot Shot, "Winston". Winston oli tuolloin 8 kk ikäinen uros, joka oli saanut temmeltää vailla rajoja. Ensimmäinen yhteinen vuosi olikin yhtä taistelua johtajuudesta. Oikeasta kädestäni löytyy edelleen muistoina Winstonin hampaan jäljet kun otettiin kunnolla mittaa toisistamme. Ah, noita aikoja! En ikinä enää jaksaisi alkaa siihen hommaan uudestaan! Vaivan näkö kuitenkin kannatti, sillä vuoden päästä käsissäni oli täysin eri koira. Winston oli juuri sellainen "minun tyyppinen" koira, jolla oli hirveä hinku tehdä asioita ja sen lisäksi se oli näitä kovakalloisia tapauksia jotka eivät mene lukkoon missään tilanteessa. Kurinpalautuksen jälkeen se oli taas heti valmis työskentelemään kanssani häntä valtavasti viuhtoen ja energiaa pursuten. Ilmeisesti homma alkoi sitten sujua jo liiankin hyvin ja epäonnen pilvi muisti jälleen olemassaoloni kesällä 2004... Juuri kun yhteistyömme oli alkanut tuottamaan tulosta, Winston sai lenkillä rajun kouristuskohtauksen ja kuoli ennen kuin ehdimme lääkäriin. Ajankohta oli sellainen että ruuminavausta ei voitu tehdä, joten Winstonin kuolinsyy jäi ikuiseksi mysteeriksi. Winston oli tuolloin vajaa kolmevuotias.


Vuonna 2002 sain kennelnimen Cimramin ja ensimmäinen kiharapentue (C-pentue) syntyi vuonna 2004. Tuosta pentueesta kotiin jäi kasvamaan musta narttu C.I.B POHJ & FI & NO MVA SE MVA(N) TK1 TK2 Cimramin Cranberry, "Muru". Valitessani itselleni pentua tuosta pentueesta, halusin ehdottomasti pennun jossa olisi potentiaalia harrastuskoiraksi. Pitkään suunnittelin jättäväni itselleni Cimramin Chervilin ja siksi ko. pentu saikin juuri tuon nimen tatuointihetkellä. Halusin omalle pennulleni ehdottomasti juuri tuon nimen, ja Cranberry oli omasta mielestäni vain "täydennys nimi", eli listan huonoin. Pentujen ollessa kuuden viikon ikäisiä, Jaana tuli käymään ja kävimme tarkkaan kaikki pennut läpi. Hän sanoi minulle suoraan, että mitä ihmettä sinä oikein tuota pentua katsot kun tämä toinen on selvästi paljon parempi! Olinhan minä itsekin huomannut, että Cranberry oli ulkomuodollisesti tuossa vaiheessa parempi, mutta aioin pitää kiinni päätöksestäni ja valita pennun luonteen perusteella. Tosin, nuo kaksi pentua olivat olleet hyvin tasaisia luonteensa puolesta koko ajan. No, se päätös sitten pyörrettiin vielä sinä samana päivänä ja kotiin jäikin karpalo-tyttö. Ei kyllä ole tarvinnut katua sitä päätöstä, joten kiitos vain Jaana että käänsit pääni tuona päivänä! =) Murusta kun on moneksi, vaikkakin se osaa myös olla todella kiharainen ja jos se ottaa jostain syystä nokkiinsa niin sen kyllä huomaa! Tainnut tulla äitiinsä siinä suhteessa...


Keväällä 2005 sain jalostuslainaan Englannista ruskean kiharanartun, Tian, C.I.B POHJ & FI & NO & IE MVA SE MVA(N) Springcurl Agneta ja samalla Kaneli lähti väliaikaisesti Englantiin kasvattajansa luokse. Tian kanssa rampattiin ensimmäinen kesä näyttelyissä joista se saikin melkoisen tittelirivistön aikaiseksi. Keväällä 2006 Tia sai aikaan Cimramin D-pentueen, ja mammaloman päätteeksi läpäisi taipumuskokeen ennen paluutaan Englantiin heinäkuulla 2006.
Oli todella hienoa saada näin mahtava narttu lainaan!

Syksyllä 2005 toin USA:sta mustan kiharapojan "Denzelin", C.I.B POHJ & FI & NO & SE MVA TK2 BH Softmaple Cimramin Jorneyman ja Englannista Kanelin pentueesta ruskean nartun "Yayan", C.I.B POHJ & FI & NO MVA SE MVA(N) JV-06 Springcurl Persuasion.
Denzelistä hain omaan kasvatustyöhöni uutta verta ja sain samassa paketissa vielä paljon enemmän! Denzel osoittautui erittäin vauhdikkaaksi kiharapojaksi ja aivan upeaksi harrastuskoiraksi. En voi muuta kuin olla erittäin tyytyväinen valintaani.
Yayan ottamista mietin ja pähkäilin kovasti, mieli teki ottaa mutta mietin kuinka jaksaisin kahden pennun kanssa kun Denzel oli vain puoli vuotta vanhempi. Lopulta päätin ottaa pennun. Aluksi kotiin piti tulla musta narttu, mutta vain vähän ennen kuin pentu piti rokottaa tulevaa matkaansa varten Lyn soitti ja sanoi miettineensä oliko tuo musta narttu sittenkään paras minulle. sain kuvat kahdesta pennusta ja keskusteltuamme niistä hetken olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että minulle tulisikin se ruskea. Yaya oli Denzeliä huomattavasti hitaampi kehittymään henkisesti, joten sen kouluttaminen jäi melko vähälle Denzelin rinnalla. Vaan hitaasti hyvää tulee! Yayan kanssa on alettu treenailemaan enemmän vasta sen täytettyä kaksi vuotta ja tuntuu että se on ollut ihan hyvä ratkaisu.


Cimramin kennelin ensimmäiset muotovaliokasvatit valmistuivat 2006, kun "Muru" C.I.B POHJ & FI & NO MVA SE MVA(N) TK1 TK2 Cimramin Cranberry ja "Choko" C.I.B POHJ & FI & NO MVA SE MVA(N) TK1 Cimramin Choko saavuttivat molemmat peräti neljä valionarvoa samana vuonna.

2006 syksyllä toin Ruotsista tuolloin 5 kk:n ikäisen ruskean urospennun, Unton, Vilsan's Unik. Untossa minua kiinnosti erityisesti sen Uusi-Seelantilainen isälinja. Kävimme Sinin kanssa katsomassa Untoa ja päätimme ottaa sen vaikka sillä oli todella reilu yläpurenta. Tuo purentavika sille myös jäi. Untossa jos missä piisaa vauhtia vaikka muille jakaa! Se on koira joka rakastaa noutamista yli kaiken ja käy suorastaan ylikierroksilla kun tietää pääsevänsä töihin. Unton kanssa onkin saanut opetella myös rauhassa olemista kaiken muun ohella. Unto on yhteisomistuksessa Sini Tuokilan kanssa ja asuu Sinin luona.


Kesäkuussa 2007 Kaneli saapui vihdoin kotiin kaksi vuotta kestäneeltä Englannin reissultaan. Tullessaan se oli jo kuudennella viikolla kantavana ja heinäkuussa syntyivät E-pennut.

Tammikuussa 2008 toin jälleen mustan uroksen, tällä kertaa Australiasta. Curltriever Most Wanted, "Damme" tuli yhteisomistukseen ystäväni Kirsin kanssa. Dammella oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja käyttökelpoinen sukutaulu ja nähtyäni kuvan pojasta ihastuin oitis. Dammella näytti olevan juuri niitä ominaisuuksia joita kaipasin, kuten vahvaa luustoa ja kokoa. Niinpä poika lensi todella pitkän lennon Australian helteestä Suomen pakkaseen. Damme oli todella kivaluonteinen, energinen, riistaviettinen ja toiminnanhaluinen poika. Valitettavasti vuoden ikäisenä alkoivat eroahdistusongelmat ja sen jälkeen teimme tuttavuutta Dammen mr. Hyde puolen kanssa. Koitimme kaikkia mahdollisia ja mahdottomia konsteja saada nuo ongelmat loppumaan, mutta lopulta jouduimme tekemään päätöksen Dammen nukuttamisesta syksyllä 2009.


Vuonna 2008 saatiin kaksi uutta Cimramin valioa D-pentueesta: C.I.E RU JMVA RU & BG & MK & BY & LV MVA Cimramin Desibeli sekä C.I.B POHJ & FI & NO MVA SE MVA(N) Cimramin Dilemma. Vuonna 2009 tittelinsä sai C.I.E Cimramin Capricious.

Seuraava pentue syntyi keväällä 2009. Yaya synnytti F-pentueeseen pakastespermasiemennyksestä 10 pentua! Odotin tätä pentuetta todella paljon, sillä olin päättänyt jättää tästä itselleni uuden harrastuskaverin ja odotukseni olivat todella suuret. Jätin kotiin ruskean nartun, C.I.B POHJ & FI & NO & SE(n) MVA Cimramin Faramallan. Keeyah tuntuu olevan kaikkea sitä mitä toivoin. Erinnäisten kommellusten kautta kotiin tuli jäämään myös Keeyah'n sisko Fara, Cimramin Franconia. Valitettavasti Fara alkoi saamaan epilepsia kohtauksia jo nuorena, ja keväällä 2010 kohtaukset tulivat jo niin tiuhaan tahtiin, että jouduin jälleen kovan päätöksen eteen ja Fara päästettiin uinumaan rauhallista ikiunta.


2010 huhtikuussa tehtiin historiaa, sillä sain aikaan erittäin onnistuneen kaksoisastutuspentueen. Cimramin Ernestina teki kahdeksan pentua, joista neljän G-pennun isäksi osoittautui FI MVA curlicue's Winnie The Pooh ja toiset neljä pentua, eli H-pennut olivat C.I.B POHJ & FI & NO & SE MVA TK1 BH Softmaple Cimramin Jorneymanin jälkeläisiä. H-pentueesta jäi kotiin FI & SE(n) MVA Cimramin Haluaa Toimia, "Morgan".

2010 saatiin myös uusi valiokasvatti aikaan, kun C.I.B FI MVA Cimramin Estefania sai tittelinsä ja velipoika C.I.B POHJ & FI & NO & SE(n) MVA Cimramin Enrique valioitui 2011.

Yayan viimeinen pentue syntyi keväällä 2012. I-pennut syntyivät vain päivän myöhemmin kuin F-pennut kolme vuotta aikaisemmin. Samaisena kesänä saatiin useampikin uusi valio kun tittelinsä saivat: C.I.B FI & SE(n) MVA Cimramin Fontana, FI & SE(n) MVA Cimramin Himouimari sekä FI & SE(n) MVA Cimramin Haluaa Toimia.

Takaisin etusivulle/Mainpage   Kiharakarvainen noutaja/Curlies   Uutisia/News
Pentueet/Litters   Pentuesuunnitelmat/Litterplans  In memoriam  Linkkejä/Links